Kesä 2009

Kunnallivaalikokemus oli myönteinen. Ääniä tuli 20.  Poliitikon termein voisi todeta, että läpimenosta jäi puuttumaan vain noin 25 ääntä.

Luottamushenkilönä toimiminen jatkuu, koska valtuusto sitten valitsi minut sivistyslautakuntaan ja tarkastuslautakuntaan. Lisäksi vapaa-aikaani ovat varastaneet maallikkokoulun valmistelu ja virityksessä Eevan kanssa on lisäksi yhteiskristillisten rukousiltojen järjestämisen projekti.

Pientä säpinää ylläpitää vielä kansalaisopistossa lokakuussa viritteillä oleva Picasa kurssi, jossa keskityn valokuvien järjestämisen opettamiseen tietokoneessa.

Kaupungille annoin pikkusormen ja lupasin ATK-asioissa auttaa koulutustilanteissa, joissa hallinnassani olevia entisiä taitoja pyydettäessä tarvitaan.

Omakotitalon pihaa on Eevan kanssa petrailtu, ja mökillä käynti on sen myötä jäänyt vähemmälle. Kahta hyvää ei yhtä aikaa ole syytä ahmia. Talven polttopuut takkaan ja saunaan joka tapauksessa mökiltä haetaan. Siinä mukava projekti loppukesälle.

Vaalikone

Ehdokas nro 79

Vaalikoneen kysymyksiin on mukava alkaa vastailla.

Vastasin Karjalaisen (maakuntalehti) vaalikonekysymyksiin. Kysymykset olivat ihan järkeviä, mutta vastaaminen alkoi kyllä vähän raivostuttaa, kun kussakin kysymyksessä nousi mieleen monenlaisia sivujuonteita, ja tuli pelko siitä, että minun vastaukseni ymmärretään väärin.

Vastaaminen tarkoitti sitä, että kone esitti väitteen (tässä blogissa punaisella) ja minulla oli mahdollisuus klikata viidestä vaihtoehdosta mielipiteeni kuinka suhtaudun väitteeseen. Onneksi oli lisäksi mahdollisuus perustella myös omin sanoin asiaa.

Tässä ovat minun vastaukseni:

1. Kunnan tarjoamista terveydenhoitopalveluista osan voisi tuottaa muu kuin kunta itse

Jokseenkin samaa mieltä

Perustelut:

Nykyinen käytäntö on toimiva. Tapauskohtaisiin muutoksiin on syytä perehtyä harkiten, koska kysymys on peruspalvelusta.

2. Kunnissa pitäisi käyttää useammin neuvoa antavia kansanäänestyksiä tärkeiden asioiden ratkaisemisessa..

Jokseenkin samaa mieltä

Perustelut:

Demokratia on niin arvokas asia, että kaikkiin sen kehittämistoimiin on syytä perehtyä positiivisella lähtöasenteella. Toki on selvää, että kaikkiin pikkuasioihin ei ole syytä käynnistää mittavaa “kysytään kansalta” operaatiota, mutta hyvinkin usein on tilanteita, joissa sitä olisi syytä käyttää. Prosessi edistää demokratiaa siinä mielessä, että ihmiset huomaavat, että heidän mielipieillään on oikeasti merkitystä. Nurmeksessa tähän keinoon turvauduttiin viimeksi liki 20 vuotta sitten kun Nurmestalolle haettiin nimeä. Eiköhän olisi jo aika elvyttää tätä käytäntöä johonkin muihinkin asioihin. Vai ollaanko sitä mieltä, että kulttuuritalon nimenantamista tärkeämpiä asioita ei Nurmeksessa ole 20 vuoteen ollut?

3. Kuntalaisten omavastuuta pitäisi lisätä osassa palveluja.

Jokseenkin eri mieltä

Perustelut:

Nurmeslaisten tulotaso on erilainen kuin kehäkolmosen eteläpuolella on totuttu. Omavastuun lisääminen koskettaa erityisen kipeästi vähätuloisia. Tähän “säästötoimenpiteeseen” ei pidä turvautua.

4.Maakuntavaltuusto pitäisi valita yleisillä vaaleilla.

Jokseenkin samaa mieltä

Perustelut:

Tämä lisää demokratiaa. Tätä ajatusta pitää tutkia positiivisella innolla. Luovuus kunniaan myös maakuntatasolla.

5. Kunnan ei pidä kilpailla yrityksistä rakentamalla niille teollisuustiloja.

En osaa sanoa

Perustelut:

Tällaisia kysymyksiä ei pidä esittää. Tämä menee ihan yli meikäläisen hilseen. En suostu ottamaan kantaa ennen kuin olen ymmärtänyt, mistä on kysymys.

6. Maksuton päivähoito pitää saada subjektiiviseksi oikeudeksi.

Täysin eri mieltä

Perustelut:

Olen vanhanaikainen. Minut kasvatti äiti ja isä. Pidän sitä hyvänä systeeminä. Ei sitä tule tällaisin menetelmin heikentää.

7. Keskeneräisistä asioista ei pitäisi tiedottaa, jotta asiat etenevät.

Täysin eri mieltä

Perustelut:

Valtuusto ei ole salaseura eikä vapaamuurarien looshi. Kuntalaki ja sen henki on voimassa. Mitä enemmän salaillaan sitä enemmän murennetaan koko järjestelmää ja rapautetaan yhteiskuntaa. Sellaisessa veneessä en ole myötäsoutajana.

8. Kunnan pitäisi hankkia vain reilun kaupan tuotteita, kun se on mahdollista.

Täysin eri mieltä

Perustelut:

Yksityinen perhe voi tämän tehdä, koska he päättävät omista rahoistaan. Tämä ei kuulu kunnan toimialaan.

9. Kunnallista valitusoikeutta pitää rajoittaa nykyisestä.

Täysin eri mieltä

Perustelut:

Varmaankin “ammattivalittajat” ovat joissakin kunnissa melkoinen riesa, mutta ei sitä asiaa näin pidä hoitaa. Toki demokratialla on omat hankalatkin puolensa, mutta niiden kanssa on pyrittävä löytämään luovia ratkaisuja. tykillä ei pidä hyttystä ampua.

10. Kuntien välinen yhteistyö on kuntaliitoksia kestävämpi vaihtoehto.

Jokseenkin eri mieltä

Perustelut:

Yhteistyö tuottaa helposti loputonta byrokratiaa ja erilaisia tunnekuohuja. Jos tämä vaara on näköpiirissä, on kuntaliitosta pohdittava avoimilla ajatuksilla.

11. Pormestarimalli eli vaaleilla valittava kuntajohtaja pitäisi ottaa käytäntöön kunnassani.

Jokseenkin samaa mieltä

Perustelut:

Mitä enemmän sitä mietin, sen paremmalta se tuntuu. Parasta on se, että pesti on katkolla säännöllisesti.

12. Kuntavero pitäisi muuttaa selvästi progressiiviseksi.

En osaa sanoa

Perustelut:

Taas on kysymys, johon en ota kantaa ennen kuin ymmärrän sen eri vaikutukset.

13. Nurmeksen on seuraavalla vaalikaudella pyrittävä kuntaliitokseen Valtimon ja/tai Lieksan kanssa.

Jokseenkin samaa mieltä

Perustelut:

Minkä takia kysymyksestä puuttuu Juuka? Kyllä se pelikortti on oltava mukana silloin kun tähän sökörinkiin istutaan.

14. Kaupungin on kohdennettava investointinsa lähinnä sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Jokseenkin samaa mieltä

Perustelut:

Äkkiseltään näyttää hyvältä väittämältä. Kuitenkin muitakaan perusasioita ei pidä jättää pois seminaariotsikoista.

15. Palveluista on voitava tinkiä, jos taloudellinen tilanne sitä edellyttää.

En osaa sanoa

Perustelut:

Ei tällaiseen yleisletkaukseen voi mennä. Asiat on käsiteltävä ensin kokonaisuutena ja selvittelyjen jälkeen on ratkaisujen vuoro. Useinhan ne ovat kipeitä.

Olen taas ehdokkaana vaaleissa

Ehdokas nro 79

Arvelin hiippakuntavaltuustovaalin jälkeen, että en asetu enää vaaleissa ehdolle. Kun kuitenkin Pertti Ryynänen kysyi, niin jäin miettimään. Mielessä oli kaksi näkökantaa. Toisaalta epäröin, koska minulla on yli 20 vuoden virkamieskokemus Nurmeksen kaupungin hallinnosta ja ikääkin on 65 vuotta, toisaalta on sellainen tunne, että mikäli vaaleissa luottoa äänestäjiltä tulee, niin mielelläni lähtisin mukaan muiden päättäjien kanssa yhteistyöhön.
Tätä henkilökohtaista ratkaisua edesauttoi se, että olin kuluvan vuoden alusta tullut valituksi sivistyslautakunnan jäseneksi kunnasta pois muutteneen jäsenen tilalle ja todennut viihtyväni hyvin lautakuntatyöskentelyssä.

No, tässä sitä nyt ollaan.  Ihan kivaa. Panin jopa paikallislehteen vaalimainokseni, johon kirjasin vaaliteemani:

Luovaa ajattelua – tervettä järkeä!

Välttämättä en tällä vaaliteemallani tarkoita, että erityisesti itse edustaisin sellaista henkilöä, jolla runsain mitoin juuri näitä ominaisuuksia löytyy, mutta luottamushenkilötyössä arvostan näitä omnaisuuksia kellä tahansa.  Ja mitä enemmän heitä valtuustossa löytyy, sen parempi meille kaikille.

Ketä pitää äänestää?

Äänestyspakkoa ei ole, mutta jos minua haluat äänestää, niin numeroni on 79.

Vaaliraha

Vaalirahoituksesta ponnahtavia uutiisia tulee näinä päivinä lukuisasti. Jos ehdokkaalla on omaa rahaa riittävästi, ei ole ongelmaa. Jos haluaa eduskuntaan, niin siitä joutuu maksamaan noin 150 000 euroa, jos on ensikertalainen. Toki se ei ole varma pääsy maan eteläosissa, eikä ole ihan saletti täälläkään Nurmeksen periferiassa.

Näin siis ne, kellä tuohta on.

Demokratia on sitä, että kansa päättää. Ei siis sitä että raha päättää.

Nyt ongelmaa yritetään ratkoa sillä tavalla, että vaaliraha tulee julkiseksi. Julkista se ennenkin on ollut, mutta nyt tähdätään siihen, että se tulee entistä julkisemmaksi. Pahoin toki pelätään, että kun se aiemmin oli mennyt piiloon, niin uusilla järjestelyillä se menee entistä parempaan piiloon.

Mitä siis tehdä? Vai voiko tehdä mitään?

Minusta voi. peruslähtökohdaksi voisi ottaa sen, että rahan tarve poistetaan. Se lyö hämärämiehet ällikällä. Kun he yrittävät tarjota vaalirahaa ehdokkaalle, niin tämä toteaakin kylmän viileästi, ettei hän sitä rahaa voi ottaa, koska hän sitä tarvitse.

Miiten tämä on mahdollista? No se on mahdollista siksi, että eduskunnassa on 200 nimeltä tunnettua henkilöä, jotka voivat sen tehdä.

Ai miten?

Ihan helposti. Esimerkiksi lehtimainontaan aiemmin tarvittujen rahojen tarve poistetaan siten, että säädetään laki, jonka mukaan jokainen ehdokas saa vaaleissa mainostaa itseään ilmaiseksi yhteensä x kertaa korkeintaa y palstamillimetriä. Mikäli ehdokas mainostaa enemmän, hän menettää vaalikelpoisuutensa ja lehden toimitus siirretään kokonaisuudessaan vankeinhoitolaitoksen alaisuuteen.

Etteikö toimi? Tottakai toimii. Eihän tarvitse muuta kuin säätää sellaiset sanktiot, että toimii.

Maailma pelastuu, kun viedään syteemi vielä EU:n ytimiin.

Alimitoitushölmöily

Sosiaalitoimen budjetin alimitoitus on kunnissa yleinen ilmiö.

Budjettikuria vaaditaan yleisesti, mutta siitä huolimatta tietoisesti tehdään alimitoitettuja budjetteja. Liekö hommassa mitään järkeä?

Käytännössä homma hoituu siten, että alimitoituksen kanssa eletään ja samalla toivotaan, että jostain muualta säästyy sattumalta jotain, jolla alimitoitusta peitetään. Jos tämä ei onnistu, niin sitten hampaat irvessä revitään joltakin, joka ei pysty vastustamaan. Seurauksena on mielipahaa, toraa ja heikoimpien osuus on entistä heikompi.

Miten tästä kierteestä päästä eroon? Mielessä on seuraavanlainen toipumisohjelma:

1. Nostetaan kissä pöydälle ja tutkitaan missä hallinnon osissa on tehty alimitoitettuja budjetteja.
2. Tehdään alimitoituksien poistamisohjelma.
3. Järjestetään seuranta ohjelman toteutumiselle.
4. Toistetaan käytäntö seuraavalla budjettikaudella

Asia on hoidettava luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden yhteistyöllä, koska sitä kautta on mahdollista päästä tässä asiassa eteenemään. Tunnuslause on “Lopettakaamme budjettihölmöily”.

Vanhat kiistakumppanit

Nurmes ja Lieksa ova yhteistyökumppaneita pidemmältä ajalta kuin muistankaan. Kun tulin Nurmekseen töihin vuonna 1989, jouduin ensi töikseni Lieksaan seminaariin, jossa Ahti Puumalainen piti sytyttävän esityksen Pielisen-Karjalan liitosta. Tuli tunne, että huomispäivänä on neljän kunnan yhteistyöshabloona valmis. Nyt on liki kahdetkymmenet lumet siitä hehkutuksesta sulaneet ja ollaan tilanteessa, jossa vanhat kiistakumppanit keskustelevat siitä, “kuinkas sitten isänkäkuntamallille kävikään, mikäs nyt eteen Pinneberg?”

Näin asioista todellisuudessa mitään tietämättömän varmuudella voisin ehdottaa, että rukkaset on annettu ja syytä on lähteä uudelle kosioreissulle. Mitäs jos vaikka Valtimon kautta Juukaan? Jari vaan uusia käppyröitä värkkäämään! Kyllä se siitä.

Kuka on Kiinan uusi johtaja? Kuuntele puhelu.

On tärkeätä tietää, kuka on Kiinan johtaja. Luotettavimman tiedon saa tietenkin ulkoministeriltä. Suuressa maailmassa asia hoituu kodikkaasti puhelimella.

Tässä videossa on puhelu äänitetty. Pane kaiuttimet päälle niin kuulet puhelun.

Arjen ongelma

Arki on siitä kummallinen, että se ei riitä. Sitä pitäisi aina muuttaa, lisätä, tarttua uusiin haasteisiin.

Käytännössä tämä hötkyäminen uuvuttaa. Työelämä on täynnä tämäntyyppisiä tuntemuksia, joista loogisena seurauksena on väsymys.

Varmaankin parempi olisi, jos osaisi keskittyä keskeneräisten prosessien saattamiseen selkeään päätökseen ja niiden osalta “kirjan kannet kiinni” sulkemiseen.

Kun olen siirtynyt työelämästä eläkeputkeen, olen itse pyrkinyt noudattamaan edellä kirjoittamaani kaavaa. Toki täytyy tunnustaa, että menestys ei ole ihan kiitettävää tasoa ollut, koska ajatus juoksee vikkelämmin kuin teot, ja sen seurauksena tulee kaikenlaista aloiteltua, ennenkuin huomaa, että entinen viritys odottaa tekijäänsä edelleen.

Itseäni varten tuon ohjeen kirjoitinkin.

Iltapäivälehdet

Nuoruudessani Ilta-Sanomat oli tilattavissa kotiin. Postiluukusta lehti tuli noin kello 14. Isäni luki sen aina kannesta kanteen. Lööppejä ei ollut.

Nyt tilanne on muuttunut monin tavoin. Tilausmahdollisuutta ei ole, lööpit ovat tulleet ja lehti tulee jo aamulla.

En ole ihastunut iltapäivälehtiin, koska otsikon lisäksi lehdessä ei ole mitään luettavaa. Lehden lukemisen jälkeen tulee sellainen olo, että minua on huijattu ostamaan lehti.

Viimeksi ostin oltapäivälehden kuusi vuotta sitten mokille pääsisäisenä, kun siinä oli Erkki Vuokilan ristikoita.

Tervetuloa Blogiini

Tässä blogissa pyrin pohdiskelemaan yleisiä asioita, joita tulee lähinnä aamuisin mieleen. Olen syntynyt vuonna 1943, joten joitakin aamuja on jo takanapäin. Aamuihin liittyy lehtien lukeminen ja siinä yhteydessä tulee vaimon kanssa pohdiskeltua maailman asiat selviksi nurmekselaisesta näkövinkkelistä päin.