Alimitoitushölmöily

Sosiaalitoimen budjetin alimitoitus on kunnissa yleinen ilmiö.

Budjettikuria vaaditaan yleisesti, mutta siitä huolimatta tietoisesti tehdään alimitoitettuja budjetteja. Liekö hommassa mitään järkeä?

Käytännössä homma hoituu siten, että alimitoituksen kanssa eletään ja samalla toivotaan, että jostain muualta säästyy sattumalta jotain, jolla alimitoitusta peitetään. Jos tämä ei onnistu, niin sitten hampaat irvessä revitään joltakin, joka ei pysty vastustamaan. Seurauksena on mielipahaa, toraa ja heikoimpien osuus on entistä heikompi.

Miten tästä kierteestä päästä eroon? Mielessä on seuraavanlainen toipumisohjelma:

1. Nostetaan kissä pöydälle ja tutkitaan missä hallinnon osissa on tehty alimitoitettuja budjetteja.
2. Tehdään alimitoituksien poistamisohjelma.
3. Järjestetään seuranta ohjelman toteutumiselle.
4. Toistetaan käytäntö seuraavalla budjettikaudella

Asia on hoidettava luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden yhteistyöllä, koska sitä kautta on mahdollista päästä tässä asiassa eteenemään. Tunnuslause on “Lopettakaamme budjettihölmöily”.

Vanhat kiistakumppanit

Nurmes ja Lieksa ova yhteistyökumppaneita pidemmältä ajalta kuin muistankaan. Kun tulin Nurmekseen töihin vuonna 1989, jouduin ensi töikseni Lieksaan seminaariin, jossa Ahti Puumalainen piti sytyttävän esityksen Pielisen-Karjalan liitosta. Tuli tunne, että huomispäivänä on neljän kunnan yhteistyöshabloona valmis. Nyt on liki kahdetkymmenet lumet siitä hehkutuksesta sulaneet ja ollaan tilanteessa, jossa vanhat kiistakumppanit keskustelevat siitä, “kuinkas sitten isänkäkuntamallille kävikään, mikäs nyt eteen Pinneberg?”

Näin asioista todellisuudessa mitään tietämättömän varmuudella voisin ehdottaa, että rukkaset on annettu ja syytä on lähteä uudelle kosioreissulle. Mitäs jos vaikka Valtimon kautta Juukaan? Jari vaan uusia käppyröitä värkkäämään! Kyllä se siitä.

Kuka on Kiinan uusi johtaja? Kuuntele puhelu.

On tärkeätä tietää, kuka on Kiinan johtaja. Luotettavimman tiedon saa tietenkin ulkoministeriltä. Suuressa maailmassa asia hoituu kodikkaasti puhelimella.

Tässä videossa on puhelu äänitetty. Pane kaiuttimet päälle niin kuulet puhelun.

Arjen ongelma

Arki on siitä kummallinen, että se ei riitä. Sitä pitäisi aina muuttaa, lisätä, tarttua uusiin haasteisiin.

Käytännössä tämä hötkyäminen uuvuttaa. Työelämä on täynnä tämäntyyppisiä tuntemuksia, joista loogisena seurauksena on väsymys.

Varmaankin parempi olisi, jos osaisi keskittyä keskeneräisten prosessien saattamiseen selkeään päätökseen ja niiden osalta “kirjan kannet kiinni” sulkemiseen.

Kun olen siirtynyt työelämästä eläkeputkeen, olen itse pyrkinyt noudattamaan edellä kirjoittamaani kaavaa. Toki täytyy tunnustaa, että menestys ei ole ihan kiitettävää tasoa ollut, koska ajatus juoksee vikkelämmin kuin teot, ja sen seurauksena tulee kaikenlaista aloiteltua, ennenkuin huomaa, että entinen viritys odottaa tekijäänsä edelleen.

Itseäni varten tuon ohjeen kirjoitinkin.

Iltapäivälehdet

Nuoruudessani Ilta-Sanomat oli tilattavissa kotiin. Postiluukusta lehti tuli noin kello 14. Isäni luki sen aina kannesta kanteen. Lööppejä ei ollut.

Nyt tilanne on muuttunut monin tavoin. Tilausmahdollisuutta ei ole, lööpit ovat tulleet ja lehti tulee jo aamulla.

En ole ihastunut iltapäivälehtiin, koska otsikon lisäksi lehdessä ei ole mitään luettavaa. Lehden lukemisen jälkeen tulee sellainen olo, että minua on huijattu ostamaan lehti.

Viimeksi ostin oltapäivälehden kuusi vuotta sitten mokille pääsisäisenä, kun siinä oli Erkki Vuokilan ristikoita.

Tervetuloa Blogiini

Tässä blogissa pyrin pohdiskelemaan yleisiä asioita, joita tulee lähinnä aamuisin mieleen. Olen syntynyt vuonna 1943, joten joitakin aamuja on jo takanapäin. Aamuihin liittyy lehtien lukeminen ja siinä yhteydessä tulee vaimon kanssa pohdiskeltua maailman asiat selviksi nurmekselaisesta näkövinkkelistä päin.