Vaalirahoituksesta ponnahtavia uutiisia tulee näinä päivinä lukuisasti. Jos ehdokkaalla on omaa rahaa riittävästi, ei ole ongelmaa. Jos haluaa eduskuntaan, niin siitä joutuu maksamaan noin 150 000 euroa, jos on ensikertalainen. Toki se ei ole varma pääsy maan eteläosissa, eikä ole ihan saletti täälläkään Nurmeksen periferiassa.
Näin siis ne, kellä tuohta on.
Demokratia on sitä, että kansa päättää. Ei siis sitä että raha päättää.
Nyt ongelmaa yritetään ratkoa sillä tavalla, että vaaliraha tulee julkiseksi. Julkista se ennenkin on ollut, mutta nyt tähdätään siihen, että se tulee entistä julkisemmaksi. Pahoin toki pelätään, että kun se aiemmin oli mennyt piiloon, niin uusilla järjestelyillä se menee entistä parempaan piiloon.
Mitä siis tehdä? Vai voiko tehdä mitään?
Minusta voi. peruslähtökohdaksi voisi ottaa sen, että rahan tarve poistetaan. Se lyö hämärämiehet ällikällä. Kun he yrittävät tarjota vaalirahaa ehdokkaalle, niin tämä toteaakin kylmän viileästi, ettei hän sitä rahaa voi ottaa, koska hän sitä tarvitse.
Miiten tämä on mahdollista? No se on mahdollista siksi, että eduskunnassa on 200 nimeltä tunnettua henkilöä, jotka voivat sen tehdä.
Ai miten?
Ihan helposti. Esimerkiksi lehtimainontaan aiemmin tarvittujen rahojen tarve poistetaan siten, että säädetään laki, jonka mukaan jokainen ehdokas saa vaaleissa mainostaa itseään ilmaiseksi yhteensä x kertaa korkeintaa y palstamillimetriä. Mikäli ehdokas mainostaa enemmän, hän menettää vaalikelpoisuutensa ja lehden toimitus siirretään kokonaisuudessaan vankeinhoitolaitoksen alaisuuteen.
Etteikö toimi? Tottakai toimii. Eihän tarvitse muuta kuin säätää sellaiset sanktiot, että toimii.
Maailma pelastuu, kun viedään syteemi vielä EU:n ytimiin.
