Vaaliraha

Vaalirahoituksesta ponnahtavia uutiisia tulee näinä päivinä lukuisasti. Jos ehdokkaalla on omaa rahaa riittävästi, ei ole ongelmaa. Jos haluaa eduskuntaan, niin siitä joutuu maksamaan noin 150 000 euroa, jos on ensikertalainen. Toki se ei ole varma pääsy maan eteläosissa, eikä ole ihan saletti täälläkään Nurmeksen periferiassa.

Näin siis ne, kellä tuohta on.

Demokratia on sitä, että kansa päättää. Ei siis sitä että raha päättää.

Nyt ongelmaa yritetään ratkoa sillä tavalla, että vaaliraha tulee julkiseksi. Julkista se ennenkin on ollut, mutta nyt tähdätään siihen, että se tulee entistä julkisemmaksi. Pahoin toki pelätään, että kun se aiemmin oli mennyt piiloon, niin uusilla järjestelyillä se menee entistä parempaan piiloon.

Mitä siis tehdä? Vai voiko tehdä mitään?

Minusta voi. peruslähtökohdaksi voisi ottaa sen, että rahan tarve poistetaan. Se lyö hämärämiehet ällikällä. Kun he yrittävät tarjota vaalirahaa ehdokkaalle, niin tämä toteaakin kylmän viileästi, ettei hän sitä rahaa voi ottaa, koska hän sitä tarvitse.

Miiten tämä on mahdollista? No se on mahdollista siksi, että eduskunnassa on 200 nimeltä tunnettua henkilöä, jotka voivat sen tehdä.

Ai miten?

Ihan helposti. Esimerkiksi lehtimainontaan aiemmin tarvittujen rahojen tarve poistetaan siten, että säädetään laki, jonka mukaan jokainen ehdokas saa vaaleissa mainostaa itseään ilmaiseksi yhteensä x kertaa korkeintaa y palstamillimetriä. Mikäli ehdokas mainostaa enemmän, hän menettää vaalikelpoisuutensa ja lehden toimitus siirretään kokonaisuudessaan vankeinhoitolaitoksen alaisuuteen.

Etteikö toimi? Tottakai toimii. Eihän tarvitse muuta kuin säätää sellaiset sanktiot, että toimii.

Maailma pelastuu, kun viedään syteemi vielä EU:n ytimiin.

Miten Keskustalle kävi Nurmeksen seurakuntavaaleissa?

Kun vaalien tulosta mietitään, tulee sitä tietysti tulkita toisaalta annettujen äänien ja toisaalta saavutettujen paikkojen valossa.

Edellisissä vaaleissa seurakuntaväki ja SDP olivat eri listoilla. Seurakuntaväki sai tuolloin 370 ääntä ja SDP 124 ääntä. Kun nyt SDP oli mukana sitoutumattomien listalla, on tulosta vertailtaessa syytä laskea silloiset äänet yhteen. Niitä oli vuonna 2002 yhteensä 494.

Mitä äänimäärissä tapahtui vuoden 2006 vaaleissa verrattuna edellisiin vaaleihin?

Keskustan listan äänimäärä nousi 346:sta 400:aan
Yhteistuumin listan äänimäärä laski 494:stä 452:een

Keskustalle kävi siis hyvin.

Valtuustoon Keskusta sai 11 paikkaa.
Yhteistuumin -lista sai 12 paikkaa.

Yli puolet valtuutetuista vaihtui. Valtuusto myös nuorentui. Tästä on hyvä jatkaa.

–

Äänestäjät ovat puhuneet

Nurmeksen seurakuntavaalien äänestäjät ovat puhuneet. Kirkkovaltuuston uusi kokoonpano on seuraava:

Tiensuu Riitta, yhteistuumin
Kämäräinen Matti, keskusta
Jaaranen Veikko, yhteistuumin
Vainio Juhani, keskusta
Pirinen Päivi, yhteistuumin
Gröhn Niina, keskusta
Kulju Raili, yhteistuumin
Nevalainen Timo, keskusta
Juntunen Jukka, yhteistuumin
Toivanen Tiina, keskusta
Pyykönen Riitta, yhteistuumin
Mikkonen Terttu, keskusta
Jänönen Väinö, yhteistuumin
Mustonen Sinikka, keskusta
Kilpeläinen Lilja, yhteistuumin
Rönkkö Anne, yhteistuumin
Pellikka Elsa, keskusta
Kuvaja Reija, yhteistuumin
Jussila Sari, keskusta
Tolvanen Kari, yhteistuumin
Ruokolainen Leena, keskusta
Väänänen Suvi, yhteistuumin
Korhonen Erkki, keskusta

Äänestysprosentti nousi entisestä 12,8:sta 13,6:een. Valtuusto nuortui.

Kiitokset kaikille äänestäjilleni. Entinen äänimääräni liki kaksinkertaistui. Tästä on hyvä jatkaa. Kuunnellen.

–

Nyt on äänestäjän vuoro puhua

Paikallislehti Ylä-Karjala toteaa pääkirjoituksessaan (11.11), että vaalityö seurakuntavaaleissa on ollut laimeaa. Toteamukseen voi yhtyä, jos vertauskohdaksi otetaan kunnallisvaalit tai presidentinvaalit.

Ehkä aiemmat seurakuntavaalit ovat kuitenkin oikeampi vertailukohta.

Mikäli muistikuvani Nurmeksen tilanteesta on oikea, ei edellisissä vaaleissa ole ollut lainkaan vaalikeskusteluun provosoivia yleisönosastokirjoituksia, ei lehtien pääkirjoituksia, ei vaalikahvitilaisuuksia, ei vaalipaneelia, ei vaaliblogeja, ei yksittäisten ehdokkaiden vaali-ilmoituksia, ei valitsijayhdistysten linjauksia.

Kaikkia näitä löytyi nyt. Paikallisen aktiivisuuden kasvu Nurmeksessa on ollut huima.

Paikallislehti Ylä-Karjalan lisäksi maakuntalehti Karjalainen on huomioinut vaalit ja seurakuntaelämän monissa näyttävissä artikkeleissa. Myös valtakunnallisen median mielenkiinto vaaleja kohtaan on ollut merkittävä. Sähköisten viestimien puolella aamutelevisio on syöttänyt tuntitolkulla ulos vaali-informaatiota.

Äänestäjät näyttävät nyt, onko lisääntyneellä julkisuudella ollut vaikutusta.

Vaalit ovat aina äärimmäisen tärkeä tapahtuma. Toinen vaihtoehto olisi se, että vaaleja ei olisi. Olisi sopuvaalit.

Se, että meillä on vaalit ja siinä erilaisia linjauksia ja vaihtoehtoja, antaa seurakunnan jäsenille päätäntävallan. Sitä ei pidä luovuttaa pois.

–

Kirkko tuo toivon arkeen

Vaikka globaalisti ajateltuna on lottovoitto syntyä suomalaiseksi, meillä kaikilla on kuitenkin oma tarinamme, omat vastoinkäymisemme, omat murheemme ja omat ilomme. Jokainen meistä mittaa elämää oman henkilökohtaisen mittarinsa mukaan. Se, mitä me tunnemme, on totta meille. Se on meidän arkeamme.

Minusta on arvokasta, että luterilainen kirkko on kirkko arjessa. Juuri arjessa ihminen on oma itsensä, ja siihen kirkko tulee mukaan. Kunkin meidän omaan tarinaamme, oman arkemme iloon ja murheeseen. Siihen, mitä me todella olemme. Näin kirkko tuo meille toivon.

Toivosta puhuu myös keskustan viimeinen eli kymmenes vaaliteesi. Siinä sanotaan, että kirkko ja me keskustan seurakunta-aktiivit haluamme tuoda toivon ihmisen arkeen.

Olen ylpeä ja iloinen tästä teesistä. Ja olen ylpeä siitä, että keskustalaisen ihmiskäsityksen ympärille ovat mahtuneet ja mahtuvat ihmiset monista herätysliikkeistä ja erilaisista hengellisistä taustoista. Yhteistä meille kaikille on näky ihmisestä Jumalan arvokkaana työtoverina.

Toivo on väkevä asia. Olen omassa elämässänikin ajautunut joskus tilanteeseen, jossa olen tuntenut syvää toivottomuutta. Olen nostanut kädet pystyyn: “En voi tälle tilanteelle mitään. Tarvitsen apua.”

Juuri tähän tilanteeseen teesi ja kirkko tuovat lohdutuksen viestin: toivotonta tapausta ei ole, on vain ihmisiä, jotka ovat menettäneet toivonsa.

–

Nuori ja vaikuttaminen

Miten saada nuoret mukaan vaikuttamaan seurakunnassa? Tuoreen tutkimuksen mukaan nuorilla on halu vaikuttaa seurakunnan asioihin ja toisaalta nuoria halutaan saada mukaan päättäjiksi.

On siis kysyntää ja on tarjontaa. Silloinhan kaiken pitäisi olla hyvin.

Vaan eipä ole.

Jo vuosia Nurmeksessa on yritetty kampanjoida nuoria ehdokkaiksi vaaleihin ja sitä myötä mukaan seurakunnan suunnittelutyöhön ja päätäntään. On yritetty noudattaa Raamatun ohjetta “tehkää tie tasaiseksi”.

Onko siis vika vanhoissa jäärissä, jotka eivät haluakaan nuoria “viemään heidän paikkojaan”, vai onko vika nuorissa, jotka eivät lähde ehdokkaiksi vaaleissa, vaan “ovat pelkästään tyytymättömiä, mutta eivät tee asialle mitään”.

Väärin ja väärin, eli molemmat vastaukset ovat vääriä.

Olin 11.10.2006 Kuopiossa kuuntelemassa nuorten ajatuksia seurakunnasta ja siinä vaikuttamisessa. Ajatukset avartuivat.

Pitää lähteä liikkeelle nuorista. On otettava nuoret todesta. Se, mitä he esittävät, on todella sitä, mitä he haluavat.

Kirkollisten vaalien ääni-ikärajaa on alennettava 16:sta vuoteen. Nyt äänestämään pääsee vasta 18-vuotiaana. Tätä asiaa selvitetään parhaillaan kirkolliskokousta varten. Ääni-ikärajan alentaminen sai Kuopiossa myös piispa Wille Riekkisen varauksettoman hyväksynnän.

Ei riitä, että nuoria kutsutaan “silmänlumeeksi” eri johtokuntiin kertomaan nuorten ajatuksia milloin mistäkin asiasta. Nuorille olisi hyvä perustaa seurakuntaan oma jaostonsa, jossa he voivat pohtia ja kehittää nuorten toimintaa ja tehdä esityksiä. Jaosto voisi olla vaikka kirkkoneuvoston alainen toimielin, yhtä toimivaltainen kuin johtokunnatkin.

(Tämä kirjoitus oli Ylä-Karjala -lehdessä 9.11.2006)

–

Kutsu lähestyy – tai sitten ei

Tässä kirjoitukseni, joka julkaistiin Ylä-Karjalassa 2.11.

Luottamushenkilöksi tullaan kutsusta. Kuka sitten kutsuu valtuuston jäsenet?

Liekö kutsuja valtuuston puheenjohtaja? Entä kirkkoherra? Tai ehkä talouspäällikkö?

Ei kukaan heistä. Valtuutetut kutsuu äänestäjien joukko, koko seurakunta, sen kaikki jäsenet.

Jokainen äänestänyt vaikuttaa kutsuun. Niin tekee myös jokainen äänestämättä jättänyt , sillä lopputulos olisi voinut olla erilainen, jos hän olisikin päättänyt käyttää äänioikeuttaan jonkun ehdokkaan hyväksi.

Kun 23-jäseninen valtuusto on valittu, se edustaa koko seurakuntaa, eli käyttää 7000:n seurakuntalaisen ääntä päätöksissään.

Ovatko valtuutetut sitten päteviä työssään?

Ovat. Ensinnäkin valtuutetun pitää olla kristillisestä vakaumuksesta tunnettu henkilö. Myös rippikoulu pitää olla käyty. Siinä se pätevyys on.

Valtuutettu toimii siis omana itsenään kutsujiensa valtuuksilla. Koska vaalit ovat salaiset,valtuutettu ei tiedä, keitä hänen kutsujansa ja valtuuttajansa ovat. Siksi hän vastaa tekemistään päätöksistä kaikille äänestäjille. Ei muille.

–

Riemullinen Gallup Ylä-Karjalassa

Ylä-Karjala tuli postilaatikkoon (31.10). Kakkossivulla oli Gallup “Aiotko äänestää seurakuntavaaleissa?”

Kuudesta vastaajasta viisi ei aikonut. Olen tässä bogissani kirjoituksessa “Kissa pöydälle” kirjoittanut äänestysprosentista Nurmeksessa. Gallup ei olisi voinut paremmin osua. Tältä se sitten näyttää, kun sitä konkreettisesti eletään.

Gallupin vastauksista puolet vierasti politiikka -käsitettä yhdistettynä seurakuntavaaleihin. Kysyn itseltäni: Kun näin moni äänestäjä vierastaa tätä asiaa, pitäisikö minun korjata esiintymistäni ja piilottaa kohdallani se?

Vastaan: Ei toki.

Tavoitteeni on kertoa itsestäni ja arvomaailmastani äänestäjilleni. Reilu peli. Äänestäjä ratkaisee.

Jussi. Numero on 19. Keskustan listalta.

–

Sakki liikkeelle

Hesarin keskustelupalstalla pyöriin tällä hetkellä mielenkiintoinen pohdinta seurakuntavaaleissa äänestämisen mielekkyydestä.

Herättää ajatuksia.

Puoluekannan piilottamisesta ei pidetä, koska arvioidaan, että jos se on omalle näkemykselle vastakkainen, niin silloin ääni menee väärälle henkilölle.

Eniten kritisoidaan sitä, että ehdokkaista ei tiedetä, minkä asian takana ehdokas on.

Paljon on myös tietämättömyyttä itse vaalitilanteesta. Miten äänestetään? Tuleeko kotiin vaalilippu?

Hyvä heräte on seuraava

“Jos kerran maksaa kirkollisveroa niin vähin mitä pitää tehdä on käydä äänestämässä ja vaikuttamassa seurakunnan toimintaan; tuulettamaan sitä.”

Joopa joo.

Minun mielipiteeni on se, että mitä vahvempi äänestysprosentti sen jämäkämpi valtuusto. Ja mitä jämäkämpi valtuusto sitä pirteämpi seurakunta.

Siispä numeroitten raapusteluun. Koko sakki.

–

Äänestystilaisuudet seurakuntavaaleissa

Tänään (maanantaina 30.10) alkaa Nurmeksessa ennakkoäänestys. Paikka on kirkkoherranvirasto ja aika on 9.00 – 18.00.

Ennakkoäänestys jatkuu koko tämän viikon perjantaihin (3.11) saakka. Kellonajat ovat joka päivä samat (9 – 18).

Varsinainen äänestys tapahtuu sitten sunnuntaina 12.11 (isänpäivänä) ja maanantaina 13.11 seuraavan aikataulun mukaan:

- Su 12.11.2006 klo 11.30 – 18.00 Kirkko
- Ma 13.11.2006 klo 9.00 – 13. 00 Jukola
- Ma 13.11.2006 klo 14.00 – 18. 00 Kehäkadun seurakuntakoti

Sanavalta on sinulla. Minä olen ehdokkaana Keskustan listalla. Numeroni on 19. Ota tai jätä.

–